Historia
Yrityssuojelua yli 50 vuotta
Yrityssuojelutoiminnan (entiseltä nimeltään teollisuus- ja liikeyrityssuojelutoiminta) voidaan katsoa saaneen pääkaupunkiseudulla alkunsa ennen sotia yrityksille järjestettävistä kursseista.
Sotien aikana yrityksillä oli myös omaa aseistusta. Ottaessani vastaan suojelujohtajan tehtävät -70 luvun lopulla, silloisessa Helsingin Puhelinyhdistyksessä, sain itse myös vastatakseni laatikollisesta käsiaseista, panoksineen. Nämä aseet panin välittömästi myyntiin, sillä en katsonut tarvitsevani käsiaseita, varsinkaan seuraavassa mahdollisessa poikkeustilanteessa.
Yrityssuojelukoulutusta alettiin toteuttaa jälleen teollisuus- ja liikeyrityksille vuosina 1961 ja 1962. Näinä vuosina pidettiin yhteensä 16 kurssia, joihin osallistui 300 oppilasta.
Valtakunnallista Teli-toimintaa STK:n piirissä koordinoi vuonna 1959 perustettu Teli-johtokunta, jonka puheenjohtajana toimi STK:n varatoimitusjohtaja Nils Svartström ja suojeluasiamiehenä ye-eversti Viljo Torpo ja seuraajana Paavo Hämäläinen.
Torposta tuli tavallaan Helsingin Telin kummisetä kutsuttuaan kenraali Vaalan ja joukon yritysten suojelujohtajia neuvottelukokoukseen Puolustusvoimien lippupäiväksi 4.6.1962. Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksen yhteyteen Teli-osasto perustettiin puoli vuotta myöhemmin, eli 17.12.1962 ja siinä oli alkujaan 51 yritystä mukana. Väliaikainen johtokunta sai tehtäväkseen valmistella osaston säännöt, toimintamuodot sekä henkilövalinnat.
Teli-osasto perustettiin tukemaan Helsingissä toimivien teollisuus- ja liikeyritysten suojeluvalmiuksia, suojelusuunnittelua sekä suojeluhenkilöstön koulutusta. Osaston toiminta perustui lähinnä suojelun asiantuntijoiden ja yritysten suojelujohdon yhteistyöhön. Teli-osaston sääntöihin kirjattiin seuraava tarkoituspykälä: Osaston tarkoituksena on toimia teollisuus- ja liikeyritysten yhdyssiteenä väestönsuojeluasioissa edistäen teollisuus- ja liikeyrityssuojelua toimialueellaan sekä tukea Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksen toimintaa.
Lopullinen osaston perustamispäätös vahvistettiin osaston kokouksessa 18.2.1963. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin toimitusjohtaja Hugo Timonen, Machinery Oy:stä.
Suomen Väestönsuojelujärjestön ja Telin välillä oli selkeä työnjako. Järjestö koulutti suojelujohdon apulaisineen. Telin tehtävänä oli kouluttaa näiden alaiset, suojelualueiden ja suojelupalveluhaarojen päälliköt. Osaston kurssit pidettiin yleensä yritys- tai suojelulohkokohtaisina.
Perusopetus sisältyi Teli-peruskurssiin, joka kattoi lähes koko koulutustarjonnan. Kurssi antoi valmiuksia yritysriskien kartoittamiseen ja suojelusuunnitteluun. Ohjelmaa hienosäädettiin yrityksen suuruuden ja tärkeysluokituksen mukaan. Pienemmille yrityksille tarjottiin alan tietoa yhteisillä erikoiskursseilla.
Teli-osasto konsultoi myös suojelusuunnitelmien koostamisessa, suojeluhenkilöstön valinnassa ja koulutustarpeen selvittelyssä sekä väestönsuojien rakenteellisessa suunnittelussa. Vain näissä asioissa aktiivisesti toimivat yritykset ymmärsivät vuoden 1964 määräyksen, joka velvoitti yritykset huolehtimaan työpaikalla palveluksessa olevan henkilöstön, siellä käyvien asiakkaiden sekä omaisuutensa suojelusta ja toiminnan jatkuvuuden turvaamisesta.
Teli-osaston jäsenmäärä oli korkeimmillaan vuonna 1976, eli 126 yritystä, joissa henkilöstöä oli yhteensä liki 100 000. Perustamisvaiheessa jäsenyritysten yhteenlaskettu henkilöstömäärä oli noin 35 000.
Toiminta-aikana, vuosina 1963–2002 on pidetty kaikkiaan 652 kurssia, joihin on osallistunut yhteensä 16 400 oppilasta. Tämän lisäksi on järjestetty eri yrityksissä lukuisia poistumisharjoituksia.
Hugo Timosen puheenjohtajakaudella osaston koulutuspäällikköinä ja sihteereinä toimivat Byholmin lisäksi everstiluutnantit evp. Heikki Vainio, ja Leo Manner.
Teollisuusneuvos Matti Kaukinen, Alkosta, aloitti puheenjohtajuutensa vuonna 1979. Koulutusohjaajaksi valittiin everstiluutnantti evp. Klaus Saarenheimo. Maaliskuussa 1982 Helsingin kaupungin järjestyssäännöissä määrättiin yrityksiä ja laitoksia laatimaan suojelusuunnitelmat ja tarvittavat koulutus- sekä investointiohjelmat. Määräystä täydensi Sisäasiain ministeriön Teli-ohje, jossa määriteltiin käsitteet perusvalmius, tehostettu valmius ja täysvalmius.
Teli-osaton 20 -vuotisjuhlavuonna 1981 valmistui paljon vapaaehtoistyötä vaatinut filmi, ”Liikeyrityssuojelu”. Filmin kesto oli 27 minuuttia ja ohjaajana toimi Mauri Kallinen. Siinä kuvattiin viittä eri vaaratilannetta eli hotellipaloa, pommiuhkaa pankissa, sähkökatkosta tavarataloissa, tapaturmia keskusvarastossa sekä poikkeusolojen johtamista pääkonttorissa. Esimerkkiyritykset olivat kaikki Teli-osaston johtokunnan edustamia yrityksiä.
Kaukisen jälkeen puheenjohtajuus siirtyi Teollisuusvakuutuksen johtaja Erik Olanderille vuoden 1986 alusta. Koulutuspäälliköksi valittiin everstiluutnantti evp. Mikko Virrankoski.
Kolme muuta keskeistä opetuspakettia filmin lisäksi olivat Teli-kuvasto sekä suojelutoimiston materiaalipaketti ja laskeumapeli, joka ajoittui Tsernobylin onnettomuuden ajankohtaan vuonna 1986. Myös atk-pohjaista yrityssuojeluohjelmaa kehitettiin jäsenyrityksien käyttöön.
Yrityssuojelu on tehnyt opintomatkoja Saksaan kaksi kertaa, Ruotsiin, Norjaan ja Viroon. Tänä syksynä kävimme opintomatkalla Karjalan taistelumailla.
90 – luvun alku oli väestönsuojelun murroskautta. Suomen Väestönsuojelujärjestö ja Suomen Palontorjuntaliitto yhdistyivät Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöksi. Myös alueellisia väestönsuojeluyhdistyksiä sulautui lääninliittoihin. Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksen toiminta supistui siten, että Telin koulutuspäällikön ja suojeluasiamiehen tehtävät vuonna 1987 ottanut everstiluutnantti evp. Arto Aremo jäi yksin toimistoon. Teli-osaston tehtävien lisäksi hänen vastuulleen tuli yhdistyksen toiminnanjohtajan tehtäviä. Puheenjohtajana murroskaudella toimi turvallisuusjohtaja Jouko Keltanen Kansallis-Osake-Pankista allekirjoittaneen toimiessa varapuheenjohtajana.
Vuonna 1992 Teli-osaston sääntöjä tarkistettiin, jolloin nimi muutettiin Yrityssuojeluosastoksi. Taloudellisia liittymäpintoja osaston ja emoyhdistyksen välillä myös tarkistettiin. Siihen saakka osasto oli omien kulujensa lisäksi maksanut yhdistykselle vuotuista tukimaksua.
Allekirjoittanut siirtyi vuonna 1996 puheenjohtajaksi. Samana vuonna uusittiin vielä sääntöjä, ja nimi muutettiin Helsingin Yrityssuojeluksi. Insinööri Kari Pylkkänen tuli Aremon jälkeen suojeluasiamieheksi. Itse toimin myös Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 1997 vuoden 2002 loppuun saakka.
Emoyhdistyksen toiminta keskittyi Helsingin Väestönsuojelumuseon toteuttamiseen ja muuhun vapaaehtoistoimintaan. Yrityssuojelu kulki omaa tietään, suojeluasiamies teki jäsenyrityksille suojelusuunnitelmia ja järjesti koulutusta sekä hoiti yhdistyksen oto toiminnanjohtajan tehtäviä. Yhdistyksen hallitus ja vuosikokoukset olivat myös yrityssuojelun ylimpiä päättäviä elimiä.
Yrityssuojelun johtokunta totesi vuoden 2002 lopulla, että yrityssuojelulla on erilaiset toimintatavoitteet kuin sillä vapaaehtoistyöllä, johon HVSSY:n toiminta perustuu. Myös eräänlainen ylikävely vuosikokouksessa syksyllä 2002 johti siihen, että johtokunta nimesi työryhmän suunnittelemaan itsenäisempää toimintaa. Suunnittelun tuloksena syntyi Helsingin Yrityssuojeluyhdistys Yrsu ry, jonka perustamiskokous pidettiin 27. helmikuuta 2003. Yhdistys merkittiin yhdistysrekisteriin 19.6.2003. Helsingin Yrityssuojelu lakkautettiin sääntöjen mukaisesti ja HVSSY:n kevätkokous 2003 vahvisti eron sekä päätti omaisuuden jaosta puoliksi Yrityssuojelun ja yhdistyksen välillä. Nyttemmin on ilmennyt, että HVSSY:ssä ”kuitenkin” toimii ”Helsingin Yrityssuojelu”.
Yhdistys jatkaa 18.2.1963 perustetun yrityssuojeluyhteisön toimintaa ja sen tarkoituksena on sääntöjen mukaisesti edistää toimitilaturvallisuutta, pelastus- ja väestönsuojelutoimintaa, varautumista sekä valmiussuunnittelua. Yhdistys toimii jäsenten yhdyssiteenä ja ylläpitää tehtävien hoitamisen kannalta tarpeellista verkostoitumista. Edelleen tarkoituksena on edistää suojelun kehittämistoimintaa, lisätä jäsentensä ja heidän edustamiensa yritysten tietoutta turvallisuussuunnitelmien laatimisessa sekä turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Tavoitteena on myös luoda jäsenilleen mahdollisuuksia osallistua kokemusten vaihtoon ja alan koulutukseen sekä toimia ammatillisena yhteisönä ja edustajana annettaessa lausuntoja alaan liittyvissä kysymyksissä. Yhdistys on päättänyt järjestäytyä alan katto-organisaatioihin.
Jukka Tamminen, puheenjohtaja